lainoppinut
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lainoppinut (47)
- (uskonto, historia) juutalaisuudessa uskonnollisen lain asiantuntijaksi koulutettu henkilö
- (epämuodollinen, joskus leikkimielinen) juristi
Etymologia[muokkaa]
- yhdyssana osista laki (akkusatiivi) ja oppinut; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.