lainkäyttö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lainkäyttö (1-C) (ei monikkoa)
- (oikeustiede, vanhahtava) lain soveltaminen tuomioistuimessa, prosessi, oikeudenkäynti
- Hallintolainkäyttölaki ei tarkoita lakia, jossa kerrotaan, miten hallintolakia käytetään. Lain merkityksen voisi selittää nykyaikaisemmin käyttämällä siitä esimerkiksi nimitystä "laki oikeudenkäynnistä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa" tai "laki hallintoasiaa koskevasta oikeudenkäynnistä".
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯nˌkæy̯t̪ːø/
- tavutus: lain‧käyt‧tö
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lainkäyttö | – |
genetiivi | lainkäytön | – |
partitiivi | lainkäyttöä | – |
akkusatiivi | lainkäyttö; lainkäytön |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lainkäytössä | – |
elatiivi | lainkäytöstä | – |
illatiivi | lainkäyttöön | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lainkäytöllä | – |
ablatiivi | lainkäytöltä | – |
allatiivi | lainkäytölle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lainkäyttönä | – |
translatiivi | lainkäytöksi | – |
abessiivi | lainkäytöttä | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | lainkäyttöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lainkäytö- | |
vahva vartalo | lainkäyttö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista lain ja käyttö