lainkäyttö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lainkäyttö (1-C) (ei monikkoa)

  1. (oikeustiede, vanhahtava) lain soveltaminen tuomioistuimessa, prosessi, oikeudenkäynti
    Hallintolainkäyttölaki ei tarkoita lakia, jossa kerrotaan, miten hallintolakia käytetään. Lain merkityksen voisi selittää nykyaikaisemmin käyttämällä siitä esimerkiksi nimitystä "laki oikeudenkäynnistä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa" tai "laki hallintoasiaa koskevasta oikeudenkäynnistä".

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯nˌkæy̯t̪ːø/
  • tavutus: lain‧käyt‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lainkäyttö
genetiivi lainkäytön
partitiivi lainkäyttöä
akkusatiivi lainkäyttö;
lainkäytön
sisäpaikallissijat
inessiivi lainkäytössä
elatiivi lainkäytöstä
illatiivi lainkäyttöön
ulkopaikallissijat
adessiivi lainkäytöllä
ablatiivi lainkäytöltä
allatiivi lainkäytölle
muut sijamuodot
essiivi lainkäyttönä
translatiivi lainkäytöksi
abessiivi lainkäytöttä
instruktiivi
komitatiivi lainkäyttöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lainkäytö-
vahva vartalo lainkäyttö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista lain ja käyttö

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hallintolainkäyttö