laimeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laimeus (40)[1]

  1. se, että on laimea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯meus/ tai /ˈlɑi̯meu̯s/
  • tavutus: lai‧me‧us / lai‧meus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laimeus laimeudet
genetiivi laimeuden laimeuksien
partitiivi laimeutta laimeuksia
akkusatiivi laimeus;
laimeuden
laimeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi laimeudessa laimeuksissa
elatiivi laimeudesta laimeuksista
illatiivi laimeuteen laimeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laimeudella laimeuksilla
ablatiivi laimeudelta laimeuksilta
allatiivi laimeudelle laimeuksille
muut sijamuodot
essiivi laimeutena laimeuksina
translatiivi laimeudeksi laimeuksiksi
abessiivi laimeudetta laimeuksitta
instruktiivi laimeuksin
komitatiivi laimeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laimeude-
vahva vartalo laimeute-
konsonantti-
vartalo
laimeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan laimea vartalosta laime- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • laimeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40