laillisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laillisuus (40)

  1. se, että on laillinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯lːisuːs/
  • tavutus: lail‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laillisuus laillisuudet
genetiivi laillisuuden laillisuuksien
partitiivi laillisuutta laillisuuksia
akkusatiivi laillisuus;
laillisuuden
laillisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi laillisuudessa laillisuuksissa
elatiivi laillisuudesta laillisuuksista
illatiivi laillisuuteen laillisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laillisuudella laillisuuksilla
ablatiivi laillisuudelta laillisuuksilta
allatiivi laillisuudelle laillisuuksille
muut sijamuodot
essiivi laillisuutena laillisuuksina
translatiivi laillisuudeksi laillisuuksiksi
abessiivi laillisuudetta laillisuuksitta
instruktiivi laillisuuksin
komitatiivi laillisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laillisuude-
vahva vartalo laillisuute-
konsonantti-
vartalo
laillisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan laillinen vartalosta laillis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

laillisuusmies

Aiheesta muualla[muokkaa]