laillinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

laillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
  2. pelin sääntöjen mukainen
    laillinen siirto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯lːinen/
  • tavutus: lail‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista laki (lai- + -llinen); Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.