laillinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
laillinen (38) (komparatiivi laillisempi, superlatiivi laillisin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka perustuu voimassa olevaan lakiin, lainmukainen
- pelin sääntöjen mukainen
- laillinen siirto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯lːinen/
- tavutus: lail‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista laki (lai- + -llinen); Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: laillisesti
- verbit: laillistaa, laillistua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- laillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.