laiduntaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laiduntaja (10)
- eläin, joka laiduntaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laiduntaja | laiduntajat |
| genetiivi | laiduntajan | laiduntajien (laiduntajain) |
| partitiivi | laiduntajaa | laiduntajia |
| akkusatiivi | laiduntaja; laiduntajan |
laiduntajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laiduntajassa | laiduntajissa |
| elatiivi | laiduntajasta | laiduntajista |
| illatiivi | laiduntajaan | laiduntajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laiduntajalla | laiduntajilla |
| ablatiivi | laiduntajalta | laiduntajilta |
| allatiivi | laiduntajalle | laiduntajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laiduntajana | laiduntajina |
| translatiivi | laiduntajaksi | laiduntajiksi |
| abessiivi | laiduntajatta | laiduntajitta |
| instruktiivi | – | laiduntajin |
| komitatiivi | – | laiduntajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laiduntaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |