lahjus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lahjus (39)
- (oikeustiede) raha tai muu hyötyä tuottava asia, jota käytetään jotakin tahoa lahjottaessa omien juridisesti perusteettomien tavoitteiden saavuttamiseksi
- Ministeri tuomittiin lahjusten vastaanottamisesta.
- (leikkimielinen) lahja, lahjoitus
- En tosin tiennyt että on noin kallis kun sain tuon oman lahjuksena. (masinistit/keskustelu)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑhjus/
- tavutus: lah‧jus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lahjus | lahjukset |
| genetiivi | lahjuksen | lahjusten lahjuksien |
| partitiivi | lahjusta | lahjuksia |
| akkusatiivi | lahjus; lahjuksen |
lahjukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lahjuksessa | lahjuksissa |
| elatiivi | lahjuksesta | lahjuksista |
| illatiivi | lahjukseen | lahjuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lahjuksella | lahjuksilla |
| ablatiivi | lahjukselta | lahjuksilta |
| allatiivi | lahjukselle | lahjuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lahjuksena | lahjuksina |
| translatiivi | lahjukseksi | lahjuksiksi |
| abessiivi | lahjuksetta | lahjuksitta |
| instruktiivi | – | lahjuksin |
| komitatiivi | – | lahjuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lahjukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lahjus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. lahjonnassa käytettävä hyödyke
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lahjus Kielitoimiston sanakirjassa