lahjus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lahjus (39)

  1. raha tai jokin muu hyötyä tuottava asia, jota käytetään lahjonnassa, kun yritetään vaikuttaa erityisesti poliittisiin päättäjiin omien etujen ajamiseksi
    Ministeri tuomittiin lahjusten vastaanottamisesta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑhjus/
  • tavutus: lah‧jus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahjus lahjukset
genetiivi lahjuksen lahjusten
lahjuksien
partitiivi lahjusta lahjuksia
akkusatiivi lahjus;
lahjuksen
lahjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lahjuksessa lahjuksissa
elatiivi lahjuksesta lahjuksista
illatiivi lahjukseen lahjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahjuksella lahjuksilla
ablatiivi lahjukselta lahjuksilta
allatiivi lahjukselle lahjuksille
muut sijamuodot
essiivi lahjuksena lahjuksina
translatiivi lahjukseksi lahjuksiksi
abessiivi lahjuksetta lahjuksitta
instruktiivi lahjuksin
komitatiivi lahjuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lahjukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lahjus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lahjusskandaali

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lahjus Kielitoimiston sanakirjassa