lahjominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lahjominen (38)
- teonnimi verbistä lahjoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lahjominen | lahjomiset |
| genetiivi | lahjomisen | lahjomisten lahjomisien |
| partitiivi | lahjomista | lahjomisia |
| akkusatiivi | lahjominen; lahjomisen |
lahjomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lahjomisessa | lahjomisissa |
| elatiivi | lahjomisesta | lahjomisista |
| illatiivi | lahjomiseen | lahjomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lahjomisella | lahjomisilla |
| ablatiivi | lahjomiselta | lahjomisilta |
| allatiivi | lahjomiselle | lahjomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lahjomisena (lahjomisna) |
lahjomisina |
| translatiivi | lahjomiseksi | lahjomisiksi |
| abessiivi | lahjomisetta | lahjomisitta |
| instruktiivi | – | lahjomisin |
| komitatiivi | – | lahjomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lahjomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lahjomis- | |