löytävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
löytävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löytää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löytävä | löytävät |
| genetiivi | löytävän | löytävien (löytäväin) |
| partitiivi | löytävää | löytäviä |
| akkusatiivi | löytävä; löytävän | löytävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löytävässä | löytävissä |
| elatiivi | löytävästä | löytävistä |
| illatiivi | löytävään | löytäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löytävällä | löytävillä |
| ablatiivi | löytävältä | löytäviltä |
| allatiivi | löytävälle | löytäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löytävänä | löytävinä |
| translatiivi | löytäväksi | löytäviksi |
| abessiivi | löytävättä | löytävittä |
| instruktiivi | – | löytävin |
| komitatiivi | – | löytävine |