löyhyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

löyhyys (40)

  1. se, että on löyhä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈløy̯hyːs/
  • tavutus: löy‧hyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhyys löyhyydet
genetiivi löyhyyden löyhyyksien
partitiivi löyhyyttä löyhyyksiä
akkusatiivi löyhyys;
löyhyyden
löyhyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhyydessä löyhyyksissä
elatiivi löyhyydestä löyhyyksistä
illatiivi löyhyyteen löyhyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhyydellä löyhyyksillä
ablatiivi löyhyydeltä löyhyyksiltä
allatiivi löyhyydelle löyhyyksille
muut sijamuodot
essiivi löyhyytenä löyhyyksinä
translatiivi löyhyydeksi löyhyyksiksi
abessiivi löyhyydettä löyhyyksittä
instruktiivi löyhyyksin
komitatiivi löyhyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo löyhyyde-
vahva vartalo löyhyyte-
konsonantti-
vartalo
löyhyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan löyhä vartalosta löyh- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]