löyhkääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
löyhkääminen (38)
- teonnimi verbistä löyhkätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löyhkääminen | löyhkäämiset |
| genetiivi | löyhkäämisen | löyhkäämisten löyhkäämisien |
| partitiivi | löyhkäämistä | löyhkäämisiä |
| akkusatiivi | löyhkääminen; löyhkäämisen |
löyhkäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löyhkäämisessä | löyhkäämisissä |
| elatiivi | löyhkäämisestä | löyhkäämisistä |
| illatiivi | löyhkäämiseen | löyhkäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löyhkäämisellä | löyhkäämisillä |
| ablatiivi | löyhkäämiseltä | löyhkäämisiltä |
| allatiivi | löyhkäämiselle | löyhkäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löyhkäämisenä (löyhkäämisnä) |
löyhkäämisinä |
| translatiivi | löyhkäämiseksi | löyhkäämisiksi |
| abessiivi | löyhkäämisettä | löyhkäämisittä |
| instruktiivi | – | löyhkäämisin |
| komitatiivi | – | löyhkäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | löyhkäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
löyhkäämis- | |