lärvi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (slangia) naama
- Pidä lärvis kiinni!
- (monikollinen, slangia) humala, känni
- Tänään aateltiin vetää lärvit.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlærʋi/
- tavutus: lär‧vi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lärvi | lärvit |
genetiivi | lärvin | lärvien (lärvein) |
partitiivi | lärviä | lärvejä |
akkusatiivi | lärvi; lärvin |
lärvit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lärvissä | lärveissä |
elatiivi | lärvistä | lärveistä |
illatiivi | lärviin | lärveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lärvillä | lärveillä |
ablatiivi | lärviltä | lärveiltä |
allatiivi | lärville | lärveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lärvinä | lärveinä |
translatiivi | lärviksi | lärveiksi |
abessiivi | lärvittä | lärveittä |
instruktiivi | – | lärvein |
komitatiivi | – | lärveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lärvi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
murteesta stadin slangiin lainattu sana[2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lärvi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 26. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.