lärvi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lärvi (5)[1]

  1. (slangia) naama
    Pidä lärvis kiinni!
  2. (monikollinen, slangia) humala, känni
    Tänään aateltiin vetää lärvit.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlærʋi/
  • tavutus: lär‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lärvi lärvit
genetiivi lärvin lärvien
(lärvein)
partitiivi lärviä lärvejä
akkusatiivi lärvi;
lärvin
lärvit
sisäpaikallissijat
inessiivi lärvissä lärveissä
elatiivi lärvistä lärveistä
illatiivi lärviin lärveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lärvillä lärveillä
ablatiivi lärviltä lärveiltä
allatiivi lärville lärveille
muut sijamuodot
essiivi lärvinä lärveinä
translatiivi lärviksi lärveiksi
abessiivi lärvittä lärveittä
instruktiivi lärvein
komitatiivi lärveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lärvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

murteesta stadin slangiin lainattu sana[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lärvi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 26. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.