läntti

Wikisanakirjasta
Katso myös: lantti

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

läntti (5-C)

  1. (arkikieltä) tahra, roiske
  2. (arkikieltä) vähäinen alue maata

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlænt̪ːi/, [ˈlæn̪t̪̪ːi]
  • tavutus: länt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läntti läntit
genetiivi läntin länttien
(länttein)
partitiivi länttiä länttejä
akkusatiivi läntti;
läntin
läntit
sisäpaikallissijat
inessiivi läntissä länteissä
elatiivi läntistä länteistä
illatiivi länttiin läntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi läntillä länteillä
ablatiivi läntiltä länteiltä
allatiivi läntille länteille
muut sijamuodot
essiivi länttinä läntteinä
translatiivi läntiksi länteiksi
abessiivi läntittä länteittä
instruktiivi läntein
komitatiivi läntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo länti-
vahva vartalo läntti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • läntti Kielitoimiston sanakirjassa