läkähtyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läkähtyminen (38)
- teonnimi verbistä läkähtyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läkähtyminen | läkähtymiset |
| genetiivi | läkähtymisen | läkähtymisten läkähtymisien |
| partitiivi | läkähtymistä | läkähtymisiä |
| akkusatiivi | läkähtyminen; läkähtymisen |
läkähtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läkähtymisessä | läkähtymisissä |
| elatiivi | läkähtymisestä | läkähtymisistä |
| illatiivi | läkähtymiseen | läkähtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läkähtymisellä | läkähtymisillä |
| ablatiivi | läkähtymiseltä | läkähtymisiltä |
| allatiivi | läkähtymiselle | läkähtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | läkähtymisenä (läkähtymisnä) |
läkähtymisinä |
| translatiivi | läkähtymiseksi | läkähtymisiksi |
| abessiivi | läkähtymisettä | läkähtymisittä |
| instruktiivi | – | läkähtymisin |
| komitatiivi | – | läkähtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | läkähtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
läkähtymis- | |