lähiö

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lähiö (3)[1]

  1. kaupungin laidalle rakennettu asuinalue
  2. Euroopassa 1960- tai 1970-luvulla kaupungin laidalle rakennettu kerrostalovaltainen asuinalue, jossa tavallisesti yhteisiä viheralueita ja isot pysäköintialueet
  3. Yhdysvalloissa 1950-luvulta lähtien kaupungin laidalle rakennettu omakotitalovaltainen asuinalue, jossa iso oma piha ja tavallisesti autotalli

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähiö lähiöt
genetiivi lähiön lähiöiden
lähiöitten
partitiivi lähiötä lähiöitä
akkusatiivi lähiö; lähiön lähiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi lähiössä lähiöissä
elatiivi lähiöstä lähiöistä
illatiivi lähiöön lähiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähiöllä lähiöillä
ablatiivi lähiöltä lähiöiltä
allatiivi lähiölle lähiöille
muut sijamuodot
essiivi lähiönä lähiöinä
translatiivi lähiöksi lähiöiksi
abessiivi lähiöttä lähiöittä
instruktiivi lähiöin
komitatiivi lähiöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Hannes Tepon 1950-luvulla käyttöön ottama uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

asumalähiö, lähiöasukas, lähiökirjasto, lähiöravintola, naapurilähiö, nukkumalähiö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3
  2. Käytäntö koostuu käytänteistä. Terho Itkonen. Kielikello 2/1992.