Siirry sisältöön

kytätä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kytätä (73-C) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) vaania, väijyä
    Kissa kyttää hiirtä.
  2. (arkikieltä) kyylätä, vahdata
    Tuo akka kyttää aina verhojen raosta!
  3. (arkikieltä) kärkkyä, havitella
    Työkaverini kyttää ylennystä.
    Nuori nainen menee naimisiin ikälopun miehen kanssa! Hän kyttää vain perintöä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkyt̪æt̪æˣ/
  • tavutus: ky‧tä‧tä

Etymologia[muokkaa]

  • verbijohdos sanasta kyttä ← muinaisruotsin skytta, skytte (ampuja, metsämies)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]