kytätä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- (arkikieltä) vaania, väijyä
- Kissa kyttää hiirtä.
- (arkikieltä) kyylätä, vahdata
- Tuo akka kyttää aina verhojen raosta!
- (arkikieltä) kärkkyä, havitella
- Työkaverini kyttää ylennystä.
- Nuori nainen menee naimisiin ikälopun miehen kanssa! Hän kyttää vain perintöä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkyt̪æt̪æˣ/
- tavutus: ky‧tä‧tä
Etymologia
[muokkaa]- verbijohdos sanasta kyttä ← muinaisruotsin skytta, skytte (ampuja, metsämies)
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kyttäys, kyttääjä, kyttääminen