kysyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kysyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kysyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kysyvä | kysyvät |
| genetiivi | kysyvän | kysyvien (kysyväin) |
| partitiivi | kysyvää | kysyviä |
| akkusatiivi | kysyvä; kysyvän | kysyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kysyvässä | kysyvissä |
| elatiivi | kysyvästä | kysyvistä |
| illatiivi | kysyvään | kysyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kysyvällä | kysyvillä |
| ablatiivi | kysyvältä | kysyviltä |
| allatiivi | kysyvälle | kysyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kysyvänä | kysyvinä |
| translatiivi | kysyväksi | kysyviksi |
| abessiivi | kysyvättä | kysyvittä |
| instruktiivi | – | kysyvin |
| komitatiivi | – | kysyvine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kysyvä Kielitoimiston sanakirjassa