kyntävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kyntävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyntää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyntävä | kyntävät |
| genetiivi | kyntävän | kyntävien (kyntäväin) |
| partitiivi | kyntävää | kyntäviä |
| akkusatiivi | kyntävä; kyntävän | kyntävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyntävässä | kyntävissä |
| elatiivi | kyntävästä | kyntävistä |
| illatiivi | kyntävään | kyntäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyntävällä | kyntävillä |
| ablatiivi | kyntävältä | kyntäviltä |
| allatiivi | kyntävälle | kyntäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyntävänä | kyntävinä |
| translatiivi | kyntäväksi | kyntäviksi |
| abessiivi | kyntävättä | kyntävittä |
| instruktiivi | – | kyntävin |
| komitatiivi | – | kyntävine |