kylvös

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kylvös (39)[1]

  1. kylvettävä tai äskettäin kylvetty maa-ala: kylvöala
    Ennen kylvös pölkyttiin heti siementen kylvön jälkeen.
  2. (kollektiivinen) edelliseen juuri kylvetyt siemenet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkylʋøs/
  • tavutus: kyl‧vös

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kylvös kylvökset
genetiivi kylvöksen kylvösten
kylvöksien
partitiivi kylvöstä kylvöksiä
akkusatiivi kylvös;
kylvöksen
kylvökset
sisäpaikallissijat
inessiivi kylvöksessä kylvöksissä
elatiivi kylvöksestä kylvöksistä
illatiivi kylvökseen kylvöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kylvöksellä kylvöksillä
ablatiivi kylvökseltä kylvöksiltä
allatiivi kylvökselle kylvöksille
muut sijamuodot
essiivi kylvöksenä kylvöksinä
translatiivi kylvökseksi kylvöksiksi
abessiivi kylvöksettä kylvöksittä
instruktiivi kylvöksin
komitatiivi kylvöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kylvökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kylvös-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kylvös Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39