kyllästymättömyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyllästymättömyys (40)

  1. olotila, joka vallitsee silloin kun ei tule kylläiseksi tai muuten saavuta kyllästymisen tilaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyllästymättömyys kyllästymättömyydet
genetiivi kyllästymättömyyden kyllästymättömyyksien
partitiivi kyllästymättömyyttä kyllästymättömyyksiä
akkusatiivi kyllästymättömyys;
kyllästymättömyyden
kyllästymättömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kyllästymättömyydessä kyllästymättömyyksissä
elatiivi kyllästymättömyydestä kyllästymättömyyksistä
illatiivi kyllästymättömyyteen kyllästymättömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyllästymättömyydellä kyllästymättömyyksillä
ablatiivi kyllästymättömyydeltä kyllästymättömyyksiltä
allatiivi kyllästymättömyydelle kyllästymättömyyksille
muut sijamuodot
essiivi kyllästymättömyytenä kyllästymättömyyksinä
translatiivi kyllästymättömyydeksi kyllästymättömyyksiksi
abessiivi kyllästymättömyydettä kyllästymättömyyksittä
instruktiivi kyllästymättömyyksin
komitatiivi kyllästymättömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kyllästymättömyyde-
vahva vartalo kyllästymättömyyte-
konsonantti-
vartalo
kyllästymättömyyt-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]