kyläily

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyläily (2)

  1. kyläileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkylæi̯ly/
  • tavutus: ky‧läi‧ly

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyläily kyläilyt
genetiivi kyläilyn kyläilyjen
kyläilyiden
kyläilyitten
partitiivi kyläilyä kyläilyitä
kyläilyjä
akkusatiivi kyläily;
kyläilyn
kyläilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kyläilyssä kyläilyissä
elatiivi kyläilystä kyläilyistä
illatiivi kyläilyyn kyläilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyläilyllä kyläilyillä
ablatiivi kyläilyltä kyläilyiltä
allatiivi kyläilylle kyläilyille
muut sijamuodot
essiivi kyläilynä kyläilyinä
translatiivi kyläilyksi kyläilyiksi
abessiivi kyläilyttä kyläilyittä
instruktiivi kyläilyin
komitatiivi kyläilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyläily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]