kykenevä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kykenevä
- sellainen, joka kykenee tekemään jtk
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkykeˌneʋæ/
- tavutus: ky‧ke‧ne‧vä
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä kyetä
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kykenevyys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kykenevä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 294 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]kykenevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyetä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kykenevä | kykenevät |
| genetiivi | kykenevän | kykenevien (kykeneväin) |
| partitiivi | kykenevää | kykeneviä |
| akkusatiivi | kykenevä; kykenevän |
kykenevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kykenevässä | kykenevissä |
| elatiivi | kykenevästä | kykenevistä |
| illatiivi | kykenevään | kykeneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kykenevällä | kykenevillä |
| ablatiivi | kykenevältä | kykeneviltä |
| allatiivi | kykenevälle | kykeneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kykenevänä | kykenevinä |
| translatiivi | kykeneväksi | kykeneviksi |
| abessiivi | kykenevättä | kykenevittä |
| instruktiivi | – | kykenevin |
| komitatiivi | – | kykenevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kykenevä- | |
| vahva vartalo | kykenevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |