kuvitus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kuvitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kirjan kuvitusta

Substantiivi[muokkaa]

kuvitus (39)[1]

  1. kuvittaminen
  2. kuvittamisen tulos, teokseen sisältyvien kuvien muodostama kokonaisuus
    Kuka on tehnyt tämän kirjan kuvituksen? Se on todella kaunis.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuʋit̪us/
  • tavutus: ku‧vi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvitus kuvitukset
genetiivi kuvituksen kuvitusten
kuvituksien
partitiivi kuvitusta kuvituksia
akkusatiivi kuvitus;
kuvituksen
kuvitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvituksessa kuvituksissa
elatiivi kuvituksesta kuvituksista
illatiivi kuvitukseen kuvituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvituksella kuvituksilla
ablatiivi kuvitukselta kuvituksilta
allatiivi kuvitukselle kuvituksille
muut sijamuodot
essiivi kuvituksena kuvituksina
translatiivi kuvitukseksi kuvituksiksi
abessiivi kuvituksetta kuvituksitta
instruktiivi kuvituksin
komitatiivi kuvituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuvitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuvitus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kirjankuvitus, kuvituskuva, kuvitustaide, mielikuvitus, piirroskuvitus, satukuvitus, värikuvitus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuvitus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39