kuvatus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuvatus (39)
- jokin, jota puhuja pitää ulkonäöltään irvikuvan kaltaisena tai epäonnistuneena
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuʋɑt̪us/
- tavutus: ku‧va‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuvatus | kuvatukset |
| genetiivi | kuvatuksen | kuvatusten kuvatuksien |
| partitiivi | kuvatusta | kuvatuksia |
| akkusatiivi | kuvatus; kuvatuksen |
kuvatukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuvatuksessa | kuvatuksissa |
| elatiivi | kuvatuksesta | kuvatuksista |
| illatiivi | kuvatukseen | kuvatuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuvatuksella | kuvatuksilla |
| ablatiivi | kuvatukselta | kuvatuksilta |
| allatiivi | kuvatukselle | kuvatuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuvatuksena | kuvatuksina |
| translatiivi | kuvatukseksi | kuvatuksiksi |
| abessiivi | kuvatuksetta | kuvatuksitta |
| instruktiivi | – | kuvatuksin |
| komitatiivi | – | kuvatuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuvatukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuvatus- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuvatus Kielitoimiston sanakirjassa