kuutiojuuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuutiojuuri (26)[1]

  1. (matematiikka) luku, jonka kuutio (kolmas potenssi, eli luku kerrottuna kahdesti itsellään) on tietty toinen luku; kolmas juuri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːt̪ioˌjuːri/
  • tavutus: kuu‧ti‧o‧juu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuutiojuuri kuutiojuuret
genetiivi kuutiojuuren kuutiojuurten
kuutiojuurien
partitiivi kuutiojuurta kuutiojuuria
akkusatiivi kuutiojuuri;
kuutiojuuren
kuutiojuuret
sisäpaikallissijat
inessiivi kuutiojuuressa kuutiojuurissa
elatiivi kuutiojuuresta kuutiojuurista
illatiivi kuutiojuureen kuutiojuuriin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuutiojuurella kuutiojuurilla
ablatiivi kuutiojuurelta kuutiojuurilta
allatiivi kuutiojuurelle kuutiojuurille
muut sijamuodot
essiivi kuutiojuurena kuutiojuurina
translatiivi kuutiojuureksi kuutiojuuriksi
abessiivi kuutiojuuretta kuutiojuuritta
instruktiivi kuutiojuurin
komitatiivi kuutiojuurine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuutiojuure-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuutiojuur-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kuutio ja juuri

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 26