kuusanka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (murteellinen) kuukkeli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːsɑŋkɑ/
- tavutus: kuu‧san‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuusanka | kuusangat |
| genetiivi | kuusangan | kuusankojen (kuusankain) |
| partitiivi | kuusankaa | kuusankoja |
| akkusatiivi | kuusanka; kuusangan |
kuusangat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuusangassa | kuusangoissa |
| elatiivi | kuusangasta | kuusangoista |
| illatiivi | kuusankaan | kuusankoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuusangalla | kuusangoilla |
| ablatiivi | kuusangalta | kuusangoilta |
| allatiivi | kuusangalle | kuusangoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuusankana | kuusankoina |
| translatiivi | kuusangaksi | kuusangoiksi |
| abessiivi | kuusangatta | kuusangoitta |
| instruktiivi | – | kuusangoin |
| komitatiivi | – | kuusankoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuusanga- | |
| vahva vartalo | kuusanka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuusanka Kielitoimiston sanakirjassa