kuuroutua

Suomi

Verbi

kuuroutua (52-F) (taivutus[luo])

1. tulla kuuroksi, menettää kuulonsa

   Setäni kuuroutui sodassa.

Ääntäminen

• tavutus: kuu‧rou‧tu‧a / kuu‧ro‧u‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi kuuro (vartalo kuuro- + pääte -utua)

Käännökset

1. tulla kuuroksi, menettää kuulonsa

englanti: deafen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuuroutuminen

Aiheesta muualla

• kuuroutua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1099 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa