kuuromykkyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuuromykkyys

  1. se, että on kuuromykkä; tila jossa kuurouteen yhdistyy puhekyvyttömyys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːroˌmykːyːs/
  • tavutus: kuu‧ro‧myk‧kyys

Etymologia[muokkaa]

sanan kuuromykkä vartalosta kuuromykk- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]