kuurna

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuurna (10)

  1. pitkänomainen syvennys, kouru, uurre jms.
  2. (oluenpano) sahdin valmistuksessa vierteen uuttamiseen käytettävä kaukalo
    kuurnassa valutetaan mäskistä kuuman veden avulla vierre

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːrnɑ/
  • tavutus: kuur‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuurna kuurnat
genetiivi kuurnan kuurnien
(kuurnain)
partitiivi kuurnaa kuurnia
akkusatiivi kuurna;
kuurnan
kuurnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuurnassa kuurnissa
elatiivi kuurnasta kuurnista
illatiivi kuurnaan kuurniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuurnalla kuurnilla
ablatiivi kuurnalta kuurnilta
allatiivi kuurnalle kuurnille
muut sijamuodot
essiivi kuurnana kuurnina
translatiivi kuurnaksi kuurniksi
abessiivi kuurnatta kuurnitta
instruktiivi kuurnin
komitatiivi kuurnine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuurna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuurna Kielitoimiston sanakirjassa