kuurna
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuurna (10)
- pitkänomainen syvennys, kouru, uurre jms.
- (oluenpano) sahdin valmistuksessa vierteen uuttamiseen käytettävä kaukalo
- kuurnassa valutetaan mäskistä kuuman veden avulla vierre
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːrnɑ/
- tavutus: kuur‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuurna | kuurnat |
genetiivi | kuurnan | kuurnien (kuurnain) |
partitiivi | kuurnaa | kuurnia |
akkusatiivi | kuurna; kuurnan |
kuurnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuurnassa | kuurnissa |
elatiivi | kuurnasta | kuurnista |
illatiivi | kuurnaan | kuurniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuurnalla | kuurnilla |
ablatiivi | kuurnalta | kuurnilta |
allatiivi | kuurnalle | kuurnille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuurnana | kuurnina |
translatiivi | kuurnaksi | kuurniksi |
abessiivi | kuurnatta | kuurnitta |
instruktiivi | – | kuurnin |
komitatiivi | – | kuurnine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuurna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
- (sahdinpano) kuurnata
- kuurnittaa
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuurna Kielitoimiston sanakirjassa