Siirry sisältöön

kuuntelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kuuntelu (2)

  1. kuunteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuːnt̪elu/
  • tavutus: kuun‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuuntelu kuuntelut
genetiivi kuuntelun kuuntelujen
kuunteluiden
kuunteluitten
partitiivi kuuntelua kuunteluita
kuunteluja
akkusatiivi kuuntelu;
kuuntelun
kuuntelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuuntelussa kuunteluissa
elatiivi kuuntelusta kuunteluista
illatiivi kuunteluun kuunteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuuntelulla kuunteluilla
ablatiivi kuuntelulta kuunteluilta
allatiivi kuuntelulle kuunteluille
muut sijamuodot
essiivi kuunteluna kuunteluina
translatiivi kuunteluksi kuunteluiksi
abessiivi kuuntelutta kuunteluitta
instruktiivi kuunteluin
komitatiivi kuunteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuuntelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kuunnella + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuuntelulaite, kuunteluoppilas, kuuntelutiedustelu, puhelinkuuntelu, vesikuuntelu

Aiheesta muualla

[muokkaa]