kuunari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuunari (6)[1]

Wikipedia
Katso artikkeli Kuunari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
[1] Kuunari
  1. purjealus, jossa etummainen masto on saman mittainen tai lyhempi kuin taempi tai taemmat, ja jossa on pääasiassa pitkittäistakila, vaikka etummaisessa mastossa voi olla myös raakapurje

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːnɑri/
  • tavutus: kuu‧na‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuunari kuunarit
genetiivi kuunarin kuunarien
kuunareiden
kuunareitten
partitiivi kuunaria kuunareita
kuunareja
akkusatiivi kuunari;
kuunarin
kuunarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuunarissa kuunareissa
elatiivi kuunarista kuunareista
illatiivi kuunariin kuunareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuunarilla kuunareilla
ablatiivi kuunarilta kuunareilta
allatiivi kuunarille kuunareille
muut sijamuodot
essiivi kuunarina kuunareina
translatiivi kuunariksi kuunareiksi
abessiivi kuunaritta kuunareitta
instruktiivi kuunarein
komitatiivi kuunareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuunari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << englanti[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuunari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.