kuuluttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuuluttaminen (38)
- teonnimi verbistä kuuluttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuluttaminen | kuuluttamiset |
| genetiivi | kuuluttamisen | kuuluttamisten kuuluttamisien |
| partitiivi | kuuluttamista | kuuluttamisia |
| akkusatiivi | kuuluttaminen; kuuluttamisen |
kuuluttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluttamisessa | kuuluttamisissa |
| elatiivi | kuuluttamisesta | kuuluttamisista |
| illatiivi | kuuluttamiseen | kuuluttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluttamisella | kuuluttamisilla |
| ablatiivi | kuuluttamiselta | kuuluttamisilta |
| allatiivi | kuuluttamiselle | kuuluttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluttamisena (kuuluttamisna) |
kuuluttamisina |
| translatiivi | kuuluttamiseksi | kuuluttamisiksi |
| abessiivi | kuuluttamisetta | kuuluttamisitta |
| instruktiivi | – | kuuluttamisin |
| komitatiivi | – | kuuluttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuuluttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuuluttamis- | |