kuuluttaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuluttaja (10)
- henkilö, joka kuuluttaa jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːlut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kuu‧lut‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuluttaja | kuuluttajat |
| genetiivi | kuuluttajan | kuuluttajien (kuuluttajain) |
| partitiivi | kuuluttajaa | kuuluttajia |
| akkusatiivi | kuuluttaja; kuuluttajan |
kuuluttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluttajassa | kuuluttajissa |
| elatiivi | kuuluttajasta | kuuluttajista |
| illatiivi | kuuluttajaan | kuuluttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluttajalla | kuuluttajilla |
| ablatiivi | kuuluttajalta | kuuluttajilta |
| allatiivi | kuuluttajalle | kuuluttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluttajana | kuuluttajina |
| translatiivi | kuuluttajaksi | kuuluttajiksi |
| abessiivi | kuuluttajatta | kuuluttajitta |
| instruktiivi | – | kuuluttajin |
| komitatiivi | – | kuuluttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuuluttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kuuluttaa jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuuluttaja Kielitoimiston sanakirjassa