kuuluttaja
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuluttaja (10)
- henkilö, joka kuuluttaa jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːlut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kuu‧lut‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuluttaja | kuuluttajat |
genetiivi | kuuluttajan | kuuluttajien (kuuluttajain) |
partitiivi | kuuluttajaa | kuuluttajia |
akkusatiivi | kuuluttaja; kuuluttajan |
kuuluttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuluttajassa | kuuluttajissa |
elatiivi | kuuluttajasta | kuuluttajista |
illatiivi | kuuluttajaan | kuuluttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuluttajalla | kuuluttajilla |
ablatiivi | kuuluttajalta | kuuluttajilta |
allatiivi | kuuluttajalle | kuuluttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuluttajana | kuuluttajina |
translatiivi | kuuluttajaksi | kuuluttajiksi |
abessiivi | kuuluttajatta | kuuluttajitta |
instruktiivi | – | kuuluttajin |
komitatiivi | – | kuuluttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuuluttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kuuluttaa jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]radiokuuluttaja, televisiokuuluttaja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuuluttaja Kielitoimiston sanakirjassa