kuulumiset
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuulumiset (38) (monikollinen)
- se, mitä jollekulle kuuluu eli miten hän voi ja mitä hänen elämässään on tapahtunut viimeaikoina
- vaihtaa kuulumiset
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kuulumiset |
| genetiivi | – | kuulumisten kuulumisien |
| partitiivi | – | kuulumisia |
| akkusatiivi | –; – |
kuulumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kuulumisissa |
| elatiivi | – | kuulumisista |
| illatiivi | – | kuulumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kuulumisilla |
| ablatiivi | – | kuulumisilta |
| allatiivi | – | kuulumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kuulumisina |
| translatiivi | – | kuulumisiksi |
| abessiivi | – | kuulumisitta |
| instruktiivi | – | kuulumisin |
| komitatiivi | – | kuulumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuulumis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. se, mitä jollekulle kuuluu
|
Verbi[muokkaa]
kuulumiset
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kuuluminen
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kuuluminen