kuullottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuullottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuullottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuullottanut | kuullottaneet |
| genetiivi | kuullottaneen | kuullottaneiden kuullottaneitten |
| partitiivi | kuullottanutta | kuullottaneita |
| akkusatiivi | kuullottanut; kuullottaneen | kuullottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuullottaneessa | kuullottaneissa |
| elatiivi | kuullottaneesta | kuullottaneista |
| illatiivi | kuullottaneeseen | kuullottaneisiin kuullottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuullottaneella | kuullottaneilla |
| ablatiivi | kuullottaneelta | kuullottaneilta |
| allatiivi | kuullottaneelle | kuullottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuullottaneena | kuullottaneina |
| translatiivi | kuullottaneeksi | kuullottaneiksi |
| abessiivi | kuullottaneetta | kuullottaneitta |
| instruktiivi | – | kuullottanein |
| komitatiivi | – | kuullottaneine |