kuuhulluus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuhulluus (40)
- (arkikieltä) ajoittainen psyykkinen häiriö, jonka oireet vaikuttaisivat ilmenevän Kuun vaiheiden mukaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːˌhulːuːs/
- tavutus: kuu‧hul‧luus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuhulluus | kuuhulluudet |
| genetiivi | kuuhulluuden | kuuhulluuksien |
| partitiivi | kuuhulluutta | kuuhulluuksia |
| akkusatiivi | kuuhulluus; kuuhulluuden |
kuuhulluudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuhulluudessa | kuuhulluuksissa |
| elatiivi | kuuhulluudesta | kuuhulluuksista |
| illatiivi | kuuhulluuteen | kuuhulluuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuhulluudella | kuuhulluuksilla |
| ablatiivi | kuuhulluudelta | kuuhulluuksilta |
| allatiivi | kuuhulluudelle | kuuhulluuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuhulluutena | kuuhulluuksina |
| translatiivi | kuuhulluudeksi | kuuhulluuksiksi |
| abessiivi | kuuhulluudetta | kuuhulluuksitta |
| instruktiivi | – | kuuhulluuksin |
| komitatiivi | – | kuuhulluuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuuhulluude- | |
| vahva vartalo | kuuhulluute- | |
| konsonantti- vartalo |
kuuhulluut- | |