kuuhullu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuuhullu (1)
- (arkikieltä, joskus halventava) kuuhulluutta sairastava henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuːˌhulːu/
- tavutus: kuu‧hul‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuhullu | kuuhullut |
| genetiivi | kuuhullun | kuuhullujen |
| partitiivi | kuuhullua | kuuhulluja |
| akkusatiivi | kuuhullu; kuuhullun |
kuuhullut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuhullussa | kuuhulluissa |
| elatiivi | kuuhullusta | kuuhulluista |
| illatiivi | kuuhulluun | kuuhulluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuhullulla | kuuhulluilla |
| ablatiivi | kuuhullulta | kuuhulluilta |
| allatiivi | kuuhullulle | kuuhulluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuhulluna | kuuhulluina |
| translatiivi | kuuhulluksi | kuuhulluiksi |
| abessiivi | kuuhullutta | kuuhulluitta |
| instruktiivi | – | kuuhulluin |
| komitatiivi | – | kuuhulluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuuhullu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |