kutista

Suomi

Substantiivi

kutista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta kuti
2. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto murresanasta kutti

Verbi

kutista (66) (taivutus[luo])

1. aistia kutinaa

   Selkäni kutisee.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkut̪ist̪ɑˣ/
• tavutus: ku‧tis‧ta

Käännökset

1. kutista

kroaatti: svrbjeti

ruotsi: klia

Liittyvät sanat

• kutina
• kutittaa
• kutiaa

Johdokset

• substantiivit: kutiseminen
• verbit: kutisuttaa

Aiheesta muualla

• kutista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kutista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kutistaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutistaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kutistaa