kutina

Katso artikkeli Kutina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

kutina (12)

aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
(arkikieltä) aavistus jostain

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kutina	kutinat
genetiivi	kutinan	kutinoiden kutinoitten (kutinain)
partitiivi	kutinaa	kutinoita
akkusatiivi	kutina; kutinan	kutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kutinassa	kutinoissa
elatiivi	kutinasta	kutinoista
illatiivi	kutinaan	kutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kutinalla	kutinoilla
ablatiivi	kutinalta	kutinoilta
allatiivi	kutinalle	kutinoille
muut sijamuodot
essiivi	kutinana	kutinoina
translatiivi	kutinaksi	kutinoiksi
abessiivi	kutinatta	kutinoitta
instruktiivi	–	kutinoin
komitatiivi	–	kutinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kutina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta

olla sellainen kutina (että ...)
1. olla aavistus jostakin
  Minulla on sellainen kutina, että ensi vuosi tulee olemaan hyvän kasvun aikaa.

kutina

kutina f.