kusettaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kusettaja (10)

  1. (alatyyliä) henkilö, joka kusettaa; huijari

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuset̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ku‧set‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kusettaja kusettajat
genetiivi kusettajan kusettajien
(kusettajain)
partitiivi kusettajaa kusettajia
akkusatiivi kusettaja;
kusettajan
kusettajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kusettajassa kusettajissa
elatiivi kusettajasta kusettajista
illatiivi kusettajaan kusettajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kusettajalla kusettajilla
ablatiivi kusettajalta kusettajilta
allatiivi kusettajalle kusettajille
muut sijamuodot
essiivi kusettajana kusettajina
translatiivi kusettajaksi kusettajiksi
abessiivi kusettajatta kusettajitta
instruktiivi kusettajin
komitatiivi kusettajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kusettaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]