kurkottaa

Suomi

Verbi

kurkottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ojentautua (varsinkin ylöspäin)
2. (myös kuvaannollisesti) pyrkiä yltämään (johonkin)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurkot̪ːɑːˣ/
• tavutus: kur‧kot‧taa

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kurottaa

Johdokset

• verbit: kurkotella

Aiheesta muualla

• kurkottaa Kielitoimiston sanakirjassa