kuriton

Suomi

Adjektiivi

kuriton (34-C) (komparatiivi kurittomampi, superlatiivi kurittomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei ole kurinalainen

   kuriton pojankoltiainen

2. sellainen, jossa ei pidetä kuria

   kuriton luokkahuone

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurit̪on/
• tavutus: ku‧ri‧ton

Etymologia

kuri + -ton

Käännökset

1. sellainen, joka ei ole kurinalainen

englanti: wayward

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kurittomuus

Aiheesta muualla

• kuriton Kielitoimiston sanakirjassa