kurikka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kurikka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kurikka (14-A)[1]

  1. pyykinpesussa yms. käytetty lyömäpuu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkurikːɑ/
  • tavutus: ku‧rik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurikka kurikat
genetiivi kurikan kurikoiden
kurikoitten
kurikkojen
(kurikkain)
partitiivi kurikkaa kurikoita
kurikkoja
akkusatiivi kurikka;
kurikan
kurikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurikassa kurikoissa
elatiivi kurikasta kurikoista
illatiivi kurikkaan kurikkoihin
kurikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurikalla kurikoilla
ablatiivi kurikalta kurikoilta
allatiivi kurikalle kurikoille
muut sijamuodot
essiivi kurikkana kurikkoina
kurikoina
translatiivi kurikaksi kurikoiksi
abessiivi kurikatta kurikoitta
instruktiivi kurikoin
komitatiivi kurikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kurika-
vahva vartalo kurikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha indoeurooppalainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kurikka Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kurikka

  1. puinen nuija
  2. kuhmu
  3. pakkohuutokauppa
    tila mäńi kurikkah - Tila pakkohuutokaupattiin.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kurikka Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.