kurikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pyykinpesussa yms. käytetty lyömäpuu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkurikːɑ/
- tavutus: ku‧rik‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurikka | kurikat |
| genetiivi | kurikan | kurikoiden kurikoitten kurikkojen (kurikkain) |
| partitiivi | kurikkaa | kurikoita kurikkoja |
| akkusatiivi | kurikka; kurikan |
kurikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurikassa | kurikoissa |
| elatiivi | kurikasta | kurikoista |
| illatiivi | kurikkaan | kurikkoihin kurikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurikalla | kurikoilla |
| ablatiivi | kurikalta | kurikoilta |
| allatiivi | kurikalle | kurikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurikkana | kurikkoina kurikoina |
| translatiivi | kurikaksi | kurikoiksi |
| abessiivi | kurikatta | kurikoitta |
| instruktiivi | – | kurikoin |
| komitatiivi | – | kurikoine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
vanha indoeurooppalainen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
1. pyykinpesussa yms. käytetty lyömäpuu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kurikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.