kuponki
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- dokumentti, jolla saa esim. alennusta tuotteen hinnasta; alennuskuponki, etuseteli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkupoŋki/
- tavutus: ku‧pon‧ki
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuponki | kupongit |
genetiivi | kupongin | kuponkien (kuponkein) |
partitiivi | kuponkia | kuponkeja |
akkusatiivi | kuponki; kupongin |
kupongit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kupongissa | kupongeissa |
elatiivi | kupongista | kupongeista |
illatiivi | kuponkiin | kuponkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kupongilla | kupongeilla |
ablatiivi | kupongilta | kupongeilta |
allatiivi | kupongille | kupongeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuponkina | kuponkeina |
translatiivi | kupongiksi | kupongeiksi |
abessiivi | kupongitta | kupongeitta |
instruktiivi | – | kupongein |
komitatiivi | – | kuponkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kupongi- | |
vahva vartalo | kuponki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta kupong < ranskan sanasta coupon[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kuponkikorko, alennuskuponki, lottokuponki
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.