kuorsaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuorsaus (39)

  1. unitilassa tapahtuvasta pehmeän suulaen / kitakaaren (vrt puheen syntyminen äänihuulissa) värähtelystä syntyvä ääni; se, että kuorsataan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯rsɑus/ tai /ˈkuo̯rsɑu̯s/
  • tavutus: kuor‧sa‧us / kuor‧saus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuorsaus kuorsaukset
genetiivi kuorsauksen kuorsausten
kuorsauksien
partitiivi kuorsausta kuorsauksia
akkusatiivi kuorsaus;
kuorsauksen
kuorsaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuorsauksessa kuorsauksissa
elatiivi kuorsauksesta kuorsauksista
illatiivi kuorsaukseen kuorsauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuorsauksella kuorsauksilla
ablatiivi kuorsaukselta kuorsauksilta
allatiivi kuorsaukselle kuorsauksille
muut sijamuodot
essiivi kuorsauksena kuorsauksina
translatiivi kuorsaukseksi kuorsauksiksi
abessiivi kuorsauksetta kuorsauksitta
instruktiivi kuorsauksin
komitatiivi kuorsauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuorsaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuorsaus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]