kuorsaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuorsaus (39)
- unitilassa tapahtuvasta pehmeän suulaen / kitakaaren (vrt puheen syntyminen äänihuulissa) värähtelystä syntyvä ääni; se, että kuorsataan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯rsɑus/ tai /ˈkuo̯rsɑu̯s/
- tavutus: kuor‧sa‧us / kuor‧saus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuorsaus | kuorsaukset |
| genetiivi | kuorsauksen | kuorsausten kuorsauksien |
| partitiivi | kuorsausta | kuorsauksia |
| akkusatiivi | kuorsaus; kuorsauksen |
kuorsaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuorsauksessa | kuorsauksissa |
| elatiivi | kuorsauksesta | kuorsauksista |
| illatiivi | kuorsaukseen | kuorsauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuorsauksella | kuorsauksilla |
| ablatiivi | kuorsaukselta | kuorsauksilta |
| allatiivi | kuorsaukselle | kuorsauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuorsauksena | kuorsauksina |
| translatiivi | kuorsaukseksi | kuorsauksiksi |
| abessiivi | kuorsauksetta | kuorsauksitta |
| instruktiivi | – | kuorsauksin |
| komitatiivi | – | kuorsauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuorsaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuorsaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuorsaus Kielitoimiston sanakirjassa