kuopus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuopus (39)

  1. perheen nuorin lapsi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo.pus/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuopus kuopukset
genetiivi kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitiivi kuopusta kuopuksia
akkusatiivi kuopus; kuopuksen kuopukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuopuksessa kuopuksissa
elatiivi kuopuksesta kuopuksista
illatiivi kuopukseen kuopuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuopuksella kuopuksilla
ablatiivi kuopukselta kuopuksilta
allatiivi kuopukselle kuopuksille
muut sijamuodot
essiivi kuopuksena kuopuksina
translatiivi kuopukseksi kuopuksiksi
abessiivi kuopuksetta kuopuksitta
instruktiivi kuopuksin
komitatiivi kuopuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuopus Kielitoimiston sanakirjassa