kuomu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuomu (1)
- irrotettava tai taitettava kate, joka kulkuneuvoissa tai esim. lastenvaunuissa suojaa sateelta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuo̯mu/
- tavutus: kuo‧mu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuomu | kuomut |
| genetiivi | kuomun | kuomujen |
| partitiivi | kuomua | kuomuja |
| akkusatiivi | kuomu; kuomun |
kuomut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuomussa | kuomuissa |
| elatiivi | kuomusta | kuomuista |
| illatiivi | kuomuun | kuomuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuomulla | kuomuilla |
| ablatiivi | kuomulta | kuomuilta |
| allatiivi | kuomulle | kuomuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuomuna | kuomuina |
| translatiivi | kuomuksi | kuomuiksi |
| abessiivi | kuomutta | kuomuitta |
| instruktiivi | – | kuomuin |
| komitatiivi | – | kuomuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuomu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuomu Kielitoimiston sanakirjassa