kuokittu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kuokittu
- passiivin partisiipin perfekti verbistä kuokkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokittu | kuokitut |
| genetiivi | kuokitun | kuokittujen |
| partitiivi | kuokittua | kuokittuja |
| akkusatiivi | kuokittu; kuokitun |
kuokitut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokitussa | kuokituissa |
| elatiivi | kuokitusta | kuokituista |
| illatiivi | kuokittuun | kuokittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokitulla | kuokituilla |
| ablatiivi | kuokitulta | kuokituilta |
| allatiivi | kuokitulle | kuokituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokittuna | kuokittuina |
| translatiivi | kuokituksi | kuokituiksi |
| abessiivi | kuokitutta | kuokituitta |
| instruktiivi | – | kuokituin |
| komitatiivi | – | kuokittuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuokitu- | |
| vahva vartalo | kuokittu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |