kuohuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuohuta (74) (taivutus[luo])

  1. (myös kuvaannollisesti) rinnakkaismuoto sanasta kuohua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯hut̪ɑˣ/
  • tavutus: kuo‧hu‧ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuohuta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuohuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuohuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuohuttaa