kuntoutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuntoutuminen (38)
- teonnimi verbistä kuntoutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuntoutuminen | kuntoutumiset |
| genetiivi | kuntoutumisen | kuntoutumisten kuntoutumisien |
| partitiivi | kuntoutumista | kuntoutumisia |
| akkusatiivi | kuntoutuminen; kuntoutumisen |
kuntoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuntoutumisessa | kuntoutumisissa |
| elatiivi | kuntoutumisesta | kuntoutumisista |
| illatiivi | kuntoutumiseen | kuntoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuntoutumisella | kuntoutumisilla |
| ablatiivi | kuntoutumiselta | kuntoutumisilta |
| allatiivi | kuntoutumiselle | kuntoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuntoutumisena (kuntoutumisna) |
kuntoutumisina |
| translatiivi | kuntoutumiseksi | kuntoutumisiksi |
| abessiivi | kuntoutumisetta | kuntoutumisitta |
| instruktiivi | – | kuntoutumisin |
| komitatiivi | – | kuntoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuntoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuntoutumis- | |